Ihastuin rannekoruuni niin, että tein siihen vielä korvikset. Nyt kuuluvat jo päivittäiseen asustukseen. Jotenkin olen viehtynyt kivien välkkeeseen ja solmuihin, joita jaksaa tuijotella hetki toisensa perään. Olen kotona lähdössä käymään, harkitsen ottavani kuparoidun hopealangan mukaani ja vääntäväni solmuja tulevan varalle ;)

Naapurit taas päivitteli ihmeellistä hullua pihalla kameran ja mukin kanssa... ihankuin jotain kimaltavaakin olisi jossain välissä ollut....

Yritän saada illalla vielä juttua kananmunaonnettomuudesta (ja kuvia) jos saan jälkeni siivottua.....