Eilinen helmitapaaminen peruuntui rikotun lupauksen vuoksi, joten jumahdin töihin sitten 13 tunniksi... ei ehkä olisi kannattanut. Olkapää herätteli pitkin yötä ja taisin jossain nähdä unta että minua ristiinaulittiin (ettei sen puoleen joskus tuntuu että olisi syytäkin). Onneksi en ole korvaamaton, ja tapaaminen vaikuttaa menneen loistavasti ilman minuakin.

Joskus naisten kanssa on raskas tehdä töitä. Aina menossa kilpailu siitä, kuka tekee eniten vähimmällä unella. Ja jos onnettomuudekseen joskus menee lupautumaan 13tuntisia päiviä tekemään koulun ohella sekään ei riitä, koska ei ole lapsia, ei ole yli 50nen ja koska se on perusolettamus, että nuorena jaksaa.

Ja sitten ei voi perustella että on olkapäässä tulehdus (tod. näk tulis kielto tehdä töitä ja sen jälkeen eläisin riisinjyvillä kesän). Ei voi valehdella ja selittää että on vapaallaan ollut ryyppäämäs ja et on krapulas (sitten sais juopon maineen, vaikka haluais vaan nukkua pitkään). Naisena on nähtävästi vain pärjättävä ja opittava elämään tilanteen kanssa, ettei koskaan ole tarpeeksi hyvä.

Meneepä taas nurinaan. Hyviäkin uutisia. Hyökkäsin nerik-laatikolle kahmimaan kyaniitteja. Ne muotoituvat aika siroksi kivaksi kesäkoruksi yhdistettyna....aventuriiniin(?) ja värjättyyn kvartsiin. Ja tää kaulakoru on tänäänkin koristanut kaulaani kun kävelin keskustaan kirjastolle ja takas, hakemaan vinon pinon hömppäkirjoja. Kirjoja onneks saa lukea kuka vaan, ei tarvitse päteä.