Maanantait, jotenkin niin puuduttavia. Pitkä työputki edessä ja kokeisiin lukua. Illalla pitäisi vielä onnistua jotenkin pysymään valveilla myöhään (puolenyönjälkeen) ja katsoa kauhua. Siinä tyylisuuntaus elokuvassa, mitä en ole oppinut ymmärtämään. Kuka vapaaehtoisesti haluaa katsoa kärsiviä ja piinattuja ihmisiä pari tuntia? Mielestäni kunnon romanttinen elokuva olisi kivempi, olisi ideoita koruille, kaunista musiikkia ja ennenkaikkea onnellinen loppu.
Enköhän minä kaikesta huolimatta selviä kunnolla. Minä vaan olen niin kotihiiri hissukka kun olla voi...

Sain tänään korutilauksen korvakoruihin. Saa nähdä kelpaavatko nämä. Discopallo hiotut ametistit,samettinauhaa ja hopeaa. Dancing Queen:

Dancing Queen