Pää vähän puuduksissa et saa nähdä miten kirjoittaminen lähtee käyntiin. Koulutöitä sun muuta hommaa riittää vaikka muille jakaa. Opinnäytetyön ohjannasta vähän pihalla, ja muutenkin olo on alkanut tuntua kuin terveyskeskuksen lääkärillä. Asiat pistetään järjestykseen hengenhätä-kiireellinen-ei niin kiireellinen-aikaa vaik kuin. Ja sitten jakamaan vuoronumeroita ystäville ja perheelle...

No, oliskohan pakolliset valitukset saatu alkuun niin päästään muihin, mukavampiin asioihin. Harjoittelupaikassa eräs ihana ihminen (joka puhuu koruista taiteena, ihan uskomatonta...) halusi nähdä korujani, joten aika mennyt niitä väsäillessä näytille maanantaille. Tässä hiljaa mielessäni manannut, ettei ole mitään valmista "myyntikoruvarastoa" vaan myymättömät korut päätyy aina vastaavien näyttöjen jälkeen omaan käyttöön. Joten oli miten kiire tahansa, aina tällaisessa tilanteessa pitäisi löytää vielä aikaa suunnitella koruja. Kun tämä on kuitenkin ainutlaatuinen tilaisuus tuoda omia kädentaitojaan esille, ja ehkä tienata hieman ruokarahaa (tulee tarpeen, jääkaappi pakastaa kaiken ruuan).

Nyt sitten olen tehnyt muutamia ruskeita koruja, ja niitä pitäisi toivottavasti olla vielä tulossa. Täytyy muistaa tehdä joku myytävät laatikko, jonne voin näistäkin arkistoida ne jotka ei mene kaupaksi...Ensimmäinen koru on yksinkertainen mutta persoonallinen. Lasia, rihkamaa ja mustaa korallia. Prinsessa rohkea. Ei sitä samaa vaaleanpunaista pumpulihöttöä, vaan prinsessa jolla on oma tahto ja tyyli... Prinsessa jolla on rohkeutta tanssia alasti aamunkoitossa, ruusu toisessa kädessä kahvikuppi toisessa.

Sitten korun pehmeämpi sisar Kinuskinen pyörremyrsky. Korussa on Helmiliinan ihanaa vaijeria. Nyt vasta ymmärrän koruvaijerin. Aikaisemmat vaijerit tuntuvat huijaukselta, rakennusalalle sopivalta vaijerilta. Tämä on silkkistä, valuvaa kuin sulaa valuvaa silkkiä, korujenteon energiaa. Korussa makeanvedenhelmiä ja hopeaa. Sekä Helmiliinan yllätys, en tiedä mikä... näyttää kinuskiselta pyörremyrskyltä.

Korun käyttäjänä toimii nuori juristi. Hän käyttää korua töissään kun suostuttelee erään äidin nuorta lasta nousemaan omaa isäänsä vastaan avioero-oikeudessa. Hän on ymmärtäväinen mutta päättäväinen ja hyvä työssään. Iltaisin kuitenkin, kädet hautautuvat suojelevasti riipuksen ympärille, vartalo nauttii puhtaiden lakanoiden kosketuksesta ja katse hautautuu runokirjan mysteereihin ja lapsuuden kiiltokuvakansioon...

Saa nähdä miten käy tälle tytölle maanantaina. Kelpaako korut taiteena ;)