Jotenkin tuntuu että syksyn pimeys alkaa olla täällä, nyt alkaa sitten pitkä pimeä kausi ilman valonlähdettä. Toisaalta on hienoa, syksy on uudistumisen aikaa, ja hetken ajan kauniita värejä. Mutta toisaalta syksy tuo mukanaan sitten sen vaiheen kun ei ole lunta, on vain pimeää ja loskaa. Tämä synkistely on varmasti vain väliaikaista, helmihörhön selkä on nyt työtapaturman vuoksi ollut reilun viikon kipeä ja tänään ei edes haukottelu onnistu kivuitta.
Näistä tunnelmista, luntakin odotellessa syntyi pistävä, kalpea ja valoa sädehtivä Jäästä syntynyt, erään lempikirjani mukaan. Pientä toivonkipinää pimeyteen, näkyväthän sentään tähdet taivaalla. En tiedä mikä pakkomielle minulla on tehdä koruja materiaaleista jotka ovat vaikeita kuvattavia, tässä vuorikristallia ja mystistä kvartsia.

Jäästä syntynyt

Tässä syyssiivousta tehdessä tuntuu että koruja kerääntyy jokapuolelle, en oikein tiedä mihin niitä järjestäisi, nykyisessä harjoittelussa sairaalassa, niitä tuskin edes voi käyttää. Ystävät on lahjottu ja kirpputoriltakin palasi iso pino myymättä.
Onko muilla samanlaisia ongelmia?