Salaisessa helmivaihdossa on hyvät, mutta myös huonot puolensa. Huonoina puolina ainakin se, että siinä voi saada aivan ihania helmiä mutta (kuten foorumiostoissa) alkuperästä ei ole tietoa, ei siis tiedä mistä noita ihania helmiä saisi lisää.

Ja tässä piilee myös vaaran paikka. Helmihullu yrittää tietenkin etsiä ihania materiaaleja, ja löytää matkallaan tietenkin lukuisan märään muita ihania ja haluttavia materiaaleja. Ojasta allikkoon. Rakkaat, nerik-lapset jäävät kuitenkin ainokaisiksi. Tämä on kuitenkin helmeilijälle arkipäivää, joskus niille materiaaleille vaan on sanottava hyvästit. Uusia nerik-laatikon lemmikkejä saapuu kyllä.

Näin kävi myös sitten näille lasiriipuksille jotka päätyivät korvakoruiksi. Sain niitä aikanaan vaihdossa 5 kappaletta, joista yksi päätyi kaulakoruun ja kaksi lempikorvakoruihini (Bloody Mary). Työkaverini ihastui näihin korvakoruihin, ja lupauduin tekemään hänelle sitten korvakorut. Syntyikin sitten aika viehättävät kaunottaret, jotka pääsevät toivottavasti hyvään kotiin kun seuraavan kerran satumme tämän ihmisen kanssa näkemään. Täytyy vaan joskus oppia sanomaan hyvästit. Onko muilla vastaavia ongelmia? Mikä lievittäisi eron tuskaa?



Photobucket