Ariel oli valmis luopumaan äänestään saadakseen jalat ja päästäkseen maalle rakastaan tapaamaan. Joskus sitä toivoo että eläisi satumaailmassa, kaikki olisi...yksioikoisempaa ja onnellinen loppu olisi taattu. Kädet eivät olisi sidotut, ja taiat pitäisivät huolen että mahdotonkin olisi mahdollista. Tein ikävästä rannekorun. Tai en ikävästä, lasista ja hopeasta. Ikävän oikeat värit ovat mielestäni kyllä vaaleanharmaansininen ja violetti. Tämä taitaakin olla enemmän Kaipaus taivaansinessä, rakkaus ruohojuuritasolla....Tiedän...yksi helmi on vaaleampi. Ikävässä, ihmissuhteissa mikään ei ole täydellistä. Mutta virheiden ja säröjen kanssa opitaan elämään. Ne tekevät ihmisestä kauniin
902358.jpg