Sain kun sainkin viimein ajan lääkärille ja kortisonipiikille. Lääkärin mukaan, aika pitää saada mahdollisimman pian eli soitin sitten ajanvaraukseen valmiina varaamaan kiireellistä aikaa. Sen sainkin, toukokuun lopulle! Toisaalta, johan tässä on tätä kipua se 4kk kärsitty, kuukausi sinne tai tänne ei kai enää missään tunnu...tai no mielialassa ehkä.

Onneks nyt on ollut parempia päiviä, pihdit pysyy myös vasemmassa kädessä joten koruja tullu tehtyä. Kaikkia en saanut tietenkään vielä kuvattua, sillä vaikka sainkin kamerani takaisin, olin unohtanut sen päälle jolloin akku oli loppunut. Ja akun latautumisessa kestää iäisyys!

Ainakin sain otettua muutamat korviskuvat, samalla kun löhöilin parvekkeella ottaen aurinkoa. (Tiedän, rypistyn kuin rusina... mutta aurinko auttaa muihin iho-ongelmiin ja piristää mielialaa). Nämä on kuvattu isoäidiltä saaduissa puolikkaissa kahvikupeissa. Toisessa kupissa lukee sinä ja toisessa minä.

Loppuun vielä lämpimät kiitokset Burgundy Briden Livialle. Hän törmäsi blogiini, ja ihastui koruihini ja lähestyi sähköpostitse josko voisi mainostaa blogiani. Juttu on erittäin kaunis kunnianosoitus käsityölle ja koruilleni! Lämpimät halit siitä kiitokseksi hänelle!

Teen erittäin mielelläni koruja niin juhlaan kuin arkeenkin, sillä minusta käsintehty koru on kaunis muisto hetkistä, ajatuksista ja persoonallinen käyttäjällään. Pyrin aina tekemään koruni niin, että niissä on jokin juju, ajatus ja tarina taustalla. Vaikka osa koruista on täysin uniikkeja (materiaalit vaikeasti saatavissa, loppu, ainutlaatuisia), pyrin aina löytämään vaihtoehtoja niin, että lopputuloksena on mieleinen, uniikki ja kaunis koru. Ja ennenkaikkea käyttäjälleen sopiva.

Helmeilevän ihania hetkiä kaikille!