Hetki ennen sarastusta, ja päivät kuin unessa. Kiitos jumittuneen olkapään, en ole saanut aikoihin nukuttua kunnolla ja nyt kiitos alkaneen harjoittelun stressikin on kasvussa. Muistaakseeni ainakin, sikäli mikäli olen hereillä.

Unimaailma on välillä kaunis, lumoava. Se hetki lämpimässä kun kaikki on maailmassa. Unimaailma, kyky nähdä arjen kauneutta voi olla suureksi avuksi, etenkin nyt kun ympärillä ihmiset taistelevat rahan kiilto silmissään lamaa vastaan. On välillä pelottavaakin seurata läheisten huolia ja pelkoja. En tiedä olenko väärässä, kun arvostan läheisyyttä ja ihmisiä rahan ja tavaran ylitse. En käännä kuppiani nurin nähdäkseni merkkiä, katson mitä kupissa on sisällä ja nautin hetkestä.

Seuraava koruni on ihmiselle, joka todennäköisesti elää unimaailman tapaisessa, vaan paljon kauniimmassa. Hän on kolmen vanha nuori nainen joka toivottavasti uskoo vielä maailman hyvyyteen ja niihin taianomaisiin hetkiin, muulloinkin kuin nukahtaessa ja herätessä. Hänelle haluan omistaa koruni Karkkimaan kukat, maailmalle joka on puhdas, viaton, taianomainen.