Matkalla sairaanhoitajaksi, kohtaan monenlaisia opettajia. Tärkeimpiä minulle ovat ne, jotka sairaalassa pysähtyvät opastamaan kärsivällisesti, kannustaen, kunnoittaen. Ohjaajia on monenlaisia, parhaita on ne jotka jaksavat kohdella kollegoinaan, opastaen ja ennenkaikkea tietäen, että minusta tulee vielä valmis hoitaja, ja että he saattavat kouluttaa tulevaa työtoveriaan.

Olen vasta viikon ollut nykyisen ohjaajani kanssa, joten aivan varma hänen taidoistaan en vielä ole. Mukavalta hän vaikuttaa. Maanantaina hän täyttää 50, (tosin hän on viikon matkoilla) ja ajattelin antaa hänelle syntymäpäivälahjan, kunnioituksenosoituksena siitä ajasta jonka hän minulle uhraa ja niistä taidoista joita hän minulle opettaa. Vähän jännittää koska, en tiedä miten vieras ihminen suhtautuu lahjaan.

Tänään postissa saapui Helmetin @nun ihania lasihelmiä, ja nämä turkoosinsiniset ovat aivan mahtavan värisiä!! (ja sattumalta samaa värisävyä etäisesti kuin ohjaajani paidat). Toivon todella että lahja on mieleinen. Mutta nyt siis asiaan ja korut esille, pitää yrittää päästä nukkumaan, ja toivoa ettei kipeä olkapää eikä kissa herätä.