Päivä kerrallaan eteenpäin. Nyt yritän tulla jo toimeen puolella särkylääkemäärällä. Joka päivä pitäisi kättä harjoitella. Ja tottua pikkuhiljaa ajatukseen, että ehkä se käsi alkaakin toimia, joskin jomottaa.

Eilen hyvä ystäväni oli käymässä, hakemassa kosmetiikkaa... vaihdettiin kuulumisia. Valittelin siinä taukoani korumaailmassa. Kerroin, että mitä pidemmäksi tauko muodostuu, sitä vaikeampaa on keksiä koruaiheita. Saada helmistä muodostumaan koruja, tuntuu että ne vaan menee pilalle... Näen muiden kehittyvän, aloittavan projekteja joista en ole kuullutkaan. Välillä tunnen oloni ulkopuoliseksi.

Mitä tähän tekee ystäväni? Hän haluaa tilata minulta korun. Yksinkertaisen, helpon jämähelmimallin, johon ei paljon suunnittelua tehdä. Ja hän haluaa sen mahdollisimman pian valmiiksi. Pieni potku persuksille, jos lähtis kone käyntiin. Eipä ollut vaihtoehtoja, eikä mahdollista kieltäytyä.

Oikeansävyiset helmet kuppiin siis, ja tekemään. Kättä varoen... eipä se paljoa vastaan sanonut. Ja syntyi koru, joka on kuin hyvä ystävä.. monipuolinen ja värikäs... kaikenkirjava mutta kaunis ja hyvälle tuulelle saava

Ja loppuun kuva uskollisesta apulaisestani. Hoitaa myös sihteerinhommia vastaten alati virkeänä puheluihin jos sattuis tulee tilauspyyntöjä...