Ei lunta tänne Turkuun vieläkään. Nyt on kyllä Turun perustajalla ollut sijainti pahasti pielessä, joulukaupunki ja kaikkea PAH!

Viimeiset joulu ja koulukiireet menossa. Ensi viikko onkin viimeinen viikko kun on noi ruisklinikan mainokset, sitten meinaan unohtaa koko jutun kolmeksi viikoksi! Opinnäytetyön jotkin esseevaiheet on myös kesken.. Meinaan tässä varmaan samoilla aamukahveilla puurtaa koulutyöt halki poikki pinoon ja tikulle.

Joululahjoja on myös tehtävänä, ja joulusiivouksen viimeistely. Joulusiivon tein jo viikko sitten, mutta matkalle lähdetäessä kaikkihan ehtii jo pölyyntyä ja sekaantua. Siitä oli fysiikassa joskus, hämärästi muistan. On siis olemassa ihan fysiikan laki, että kaikki päätyy sekasortoon. Mikä minä olen edes jouluna fysiikan lakeja uhmaamaan?

Joululahjoja ostellessa, käy jälleen se väistämätön tosiasia, että olen ostellut myös joululahjoja itselleni. Kauppakoriin päätyikin Got2b'n mansikanhajuinen hiuslakka, Naomi Cambellin Seduction hajuvesi (ihana punainen rasia, ja mukana pesuaine ja rasva, kauniita purkkeja :P), hampaita valkaiseva tahna (kahvinjuonti vaatii veronsa), punainen huulipuna Rimmeliltä (täytyyhän Femme Fatale olla kunnossa jouluna). Viimeisenä muttei ollenkaan vähäisimpänä kiitos helmisiskojen hehkutuksen Helmetissä, ostoskoriini päätyi Lorealin Magnetic Star kynsilakka violettina. Kynsilakkaan siis muodostuu tähtikuvio kun sitä pitää magneetin edessä. Mutta eiks jouluna jossain niitä tähtiä kuulukin olla? ;)
(kylläpä kuulostan himoshoppaajalta... taidan vaieta puolustuksekseni...lieneeköhän myöhäistä, saaks kissaa käyttää puolustusasianajajana?)

Mutta siis takaisin asiaan. Joululahjojaki on hieman osteltu ja ennenkaikkea valmistunut. Tässä äitiharakan joululahja, teen varmaan vielä rannekorun ja korvikset jos ois aikaa. Hän toivoi delfiinejä ja hänen ja minun yhteinen suosikkikivi on ametisti. Eli hopeaa,ametisteja (aika hyvälaatuisia vieläpä) sekä mv helmiä. Ja tän korun kans sopii jos lakkaan äitiharakankin kynnet star magneticilla että enhän minä pelkästään itselle... *vaipuu maton alle häpeämään, näpertämään koruja ja antaa viimein kuvan puhua puolestaan*

Photobucket

Ps. tästä korusta en valmistusvaiheessa tykännyt. Vaihdoin sitten riipuksen kiinnitystavan kierteisestä lenkistä ja rusetista hopearenkaaseen. Kuvausvaiheessa korun kauneus alkoi viimein miellyttää. Joskus kannattaa olla sitkeä, ja tehdä korua vaikka se ei näyttäisi millään olevan kaunis. Kyllä rumasta ankanpoikasestakin syntyi joutsen!