Tuntuu että tänään olisin elänyt montakin elämää. Ensimmäisen elämän vietin aamupäivästä Tall Ship Races tapahtumassa. Ihmisiä oli paljon, ja tapahtuma vaikutti mahtavalta, vaikka sivustakatsojana/ohikulkijana siellä olinkin. Tapahtumasta, ja eilisestä helmitapaamisesta (tällä kertaa luonani, olin rohkea. tein ensimmäistä kertaa popcornia ja juustokakkua=menestys...erikseen tarjottuna siis) opin paljon. Nyt tiedän, että Itäinen rantakatu on joen itäisellä-Läntinen rantakatu joen läntisellä puolella. (Kuka olisi arvannut ;) ) Tiedän myös, että yhdyssanan ensimmäi nen osa määrittää jälkimmäistä sanaa. Ja ei, en valvonut viime yötä miettien poikkeuksia tuohon sääntöön ;)

Tapahtuma oli täynnä niin kauniita/mielenkiintoisia veneitä että melkein sydän pakahtui haaveillessa. Miltä tuntuisikaan purjehtia, omien taitojen varassa keskellä merta. Luonnon armoilla, maisemien inspiroimana... meren värien ympäröidessä. Olen aina kaivannut merelle... ja jotenkin minusta tuntuu että nämä laivat ja Ruotsinlaivat eivät paini samassa sarjassa *huokaa*

Aurajokea katsellessani ajattelin miten onnellinen olen, että asun Turussa. Myönnettäköön, en ole asunut Turussa kuin pari vuotta, mutta olen Turkulainen. Siinä mielessä Turku on armelias, rakastaa ja hyväksyy suojiinsa vaikkei olisikaan kolmannessa polvessa kaupungin asukki (kuten eräässä toisessa suomalaisessa kaupungissa... tiedoksi, elämää löytyy kehä III ulkopuolelta!).

Turussa kunnioitetaan monissa tapahtumissa historiaa ja käsityöperinteitä. Kaikki pyritään tekemään huolella, omia vaivoja säästämättä. (Jep, keskiaikaisilla markkinoilla ei saa ketsuppia ja sinappia. Oppikaa elämään asian kanssa!).

Näitä käsityöperinteitä, ja rakkautta erästä toista paikkaa kohtaan (en ole käynyt vielä, veri vetää... kuten tänne Turkuunkin) kunnioittaen ostin sormuksen. Olin haikaillut kelttisormusta 3 vuotta. Koskaan ei ollut varaa ostaa, nyt sitten päätin metsästää kojun. Tietenkään sitä "minun" sormustani ei siellä ollut vaan ostin toisen sormuksen. Sormus on kelttien kihlasormus (kulta ei ollut moksiskaan kun ilmoitin ostaneeni kihlasormuksen... joko on kyllästynyt telttailemaan Porissa, ei ajatellut asiaa, tai sitten vain tuntee minut) ja mielestäni osoittaa hyvin rakkautta erinäisiä asioita kohtaan. Rakkautta itseään kohtaan (alku elinikäiselle romanssille Oscar Wilden sanoin) ja rakkautta paikkoja kohtaan, minne pala sielua on joutunut tavalla tai toisella. Sormuksessani siis on kymriksi teksti:

Yksi sormus osoittaa rakkauttamme
Yksi sormus yhdistää meidät
Yksi sormus sinetöi rakkautemme

 

Ja, että mahdollisimman moni torkahtelis tätä tekstiä lukies...jatketaan vielä havaintojani joita tein Alter ego pelissä, jossa siis sai tavallaan elää elämänsä toisin. Opin, että tärkeimmät ja mielekkäimmät valinnat pelissä ovat samoja, joiden kanssa itsekin painin. Opin harmikseni, että edes virtuaalisesti en kykene tekemään päätöksiä jotka toisivat minulle suuren perheen. Ja opin, havahtuessani taas tähän maailmaan... että parhaat päätökset olen tehnyt tässä ja nyt! ( Ja tämän viimeisen asian takia, mielestäni kannatti istua päivä koneella pelaamassa... ;)  )

Kiitokset niille jotka jaksoi lukea, vaikkei postauksessa ollutkaan koruja *hali*