Katsoin hyvän ystäväni kanssa ohjelmaa, dokumenttia parisuhteista sekä pettämisestä joka tapahtui virtuaalielämässä, Second Life nimisessä peliympäristössä... Siellä ilmeisesti saa luoda itselleen virtuaaliminän, ja ympäristön mielensä mukaan. Ja koska peli tarjoaa monipuolisen valikoiman erilaisia mahdollisuuksia, jopa kirjastoja, koulutusta ja sitä mitä aikuiset tekevät illan hämärtyessä, on se yllyttänyt monia (jopa perheellisiä) elämään elämäänsä uudestaan, kohtaamaan toisia haavemaailmassa eläviä, rakastumaan ja muodostamaan suhteita ja jopa avioliittoja.

Käsi ylös... kuinka moni uskoo nyt että Romantikolla on alter ego tuolla pelissä?

Hähää, väärässä olitte. Tulimme ystäväni kanssa siihen tulokseen, että sinne ei mennä. Parempi rakentaa omaa elämäänsä. Olen jopa vähentänyt Glory Of the Fellowland pelissä sotimissa... Paljonkin, yritän saada sen mahdollisimman vähälle ja sitten lopettaa kokonaan... Virtuaaliset seikkailut eivät vedä vertoja oikeille.

Ehkä ihan hyvä elää omaa elämäänsä, tehdä muutakin kuin istua koneen äärellä. Sillä samainen ystäväni juuri kuvasi minua sanoin: "so far is doing quite well, I haven't yelled, cursed or beat anyone yet. But I just got out of bed...gimme a bit." Olen ehkä aamuisin ennen kahvia tuollainen, mutta pelatessani ja tietokoneella ollessa... ehkä päivälläkin. Siihen on hyvä tulla muutos. Hippimeininkiä, you know?

Muuten täällä ok... käsi ilmottaa yhä olostaan. Ja löysin jostain itselleni rakastajan. Sen ei niin suositun. Joka tekee kuumaksi, pistää huokailemaan ja valvottaa öitä. Siis kunnon flunssan tai vähäpätöisen influenssan. En osaa sanoa kumpi. Nosti lääkkeistä huolimatta lämmön 38, mutta muuten näyttäisi menevän ihan ok ohi levolla. Aika näyttää.

Niin joo... ja kuvia. Mulla on toinen tämmöinen aikoja sitten tehtynä, vielä kuvaamatta... ollut ahkerassa käytössä. Toinen valmistui tänään sitä dokumenttia katsellessa. Niin ja... Eläkäähän elämäänne ;)

<