Ei, en ole ajastanut tekstiä väärin (toivottavasti), vaan siis uskon että joulu on ihan oikeasti se 25 päivä, kun rauhassa saa tutkia ja ihastella lahjojaan, mahdollisesti lukea kirjaa, käydä sukulaisten luona ja olla rennosti.

Näihin aikoihin kylläkin olen sukulaisvierailulla jo. Täytyy omat sukulaiset käydä ihan näin ajoissa kun kullan sukulaisille pohjoiseen. Siellä ainakin pitäisi olla lunta ja luvattu 12 astetta pakkasta. (Saas nähdä kui käy etelän likan, pitäis kyl saada pitkä villakangastakki ja mokkasaappaat.) Toivon myös että isoäiti saisi nämä hiukset pätkittyä, kampaaja kun on, olisi vähän siistimpi olo.

Täytyy myös jatkaa ponchon selvittelyä. Sain äitiharakalta etukäteislahjaksi ruskean villaponchon, joka on aivan ihana, mutta vaikean muotoinen pukea päälle. Lämmin kylläkin, eli kelpaa vaikka lukunutuksi, kunhan vaan saisin vaatekaappiin raivattua tilaa.

Ja jälleen hieman kuvia, tässä seuraavassa äitiharakan lahjaan vielä korvikset ja rannekoru. Mv helmiä ja ametisteja. Ja tämähän on sitten vielä ihan salaisuus, sillä äitiharakka haluaisi aina kurkkia sisältyykö lahjoihin mitään kivaa kimaltavaa...


Photobucket

Ja täytyykin alkaa valmistautumaan matkaan. Kyllä se 8h matka täältä etelästä Ouluun on pitkä, ja autossa on tylsä istua. Ehkä se menee. Toivottavasti minua ja Väinöä ei pistetä puolestamatkasta kävelemään jos ja kun laulamme joululauluja radion mukana.