Otsikon epäjalo tulee siitä, että pitkästä aikaa tein oman koruni ilman hopeaa. Huomasin viimeaikoina siirtyneeni kovin jaloihin metalleihin, esimerkiksi tavallisia rapulukkoja ei hopeoituna enää löytynyt. Olisin tämänkin koruni mielelläni hopeasta tehnyt, vaan omani on kovaa....tai puolikovaa, (lanka siis) ja sormet ei anna vääntää sukkapuikon ympärille.

Tämä koru on siitä hassu, että materiaalit kertoivat heti mihin koruun haluavat. Nämä hohtavat mustavihreät kivet löytyivät Helmetin kirpputorilta, (Siru?) aarrepussista. Halusivat heti rannekoruun hohtamaan salaperäistä hohtoaan. Halusin uuteen sormukseeni sopivan jokapäiväisen korun, ja mikä sopisi paremmin kymrikieliseen rakkaudenvalaan kuin love knots (ei edelleenkään venäläisiä vaimoja kuten erällä Turun tapaamisella...)

Korua väännellessäni aloin taas kiusaantuneena miettimään.... Miten tämä koru (liekö solmut vai värivalinta) alkoi muistuttamaan minua eräästä toisesta helmeilijästä. Hänen ja hänen ystävänsä innostamana alunperin solmut opinkin. Ja kuinka ollakaan tätä korua tehdessä, tämä helmeilijä sattui huolestuneena ottamaan yhteyttä käsikipujeni johdosta. Lieneekö ystävyyden voima, että toistemme ajatuksissa ollaan (kerrothan, jos koru on kovin omien korujesi näköinen.... en löytänyt sinulta samanlaista, mutta vahvasti taas tuntuu että jossain on vastaava ollut).

Koru on siis, kipeässä kädessäni muistutuksena, ystävyyden parantavasta voimasta. (arvostaisin jos joku bongaa ja kertoo mitä tuo musta kivi on)