Ihastelen aina kun katson sinkkuelämää, että miten ihana on nähdä toisiaan tukevia ystäviä, ja mietin miten itse aina olen yksin. Tänään selvisi miksi. Yritän sopia tapaamisia ja sitä yhteistä aikaa ystävien kanssa, kuitenkin tulee aina jotain, perheellä jokin hätä. Tarvitaan apua. Ystävän kanssa sovitusta tapaamisesta on niin helppo luistaa. On niin vaikea lähteä. Ehkä on myös helpompaakin jäädä vain koneen äärelle elämään virtuaalista elämää, miettimään miten perhe jaksaa. Kuinka itse voisi tukea heitä... Taidan olla oikein Huonon Ystävän esikuva. Siksi taitaa itselle sopia parhaiten, orjankoru. Tilanteeseen sopii että meritähti on edesmenneen isoäitini korusta. Hän osasi kyllä pitää ihmiset lähellään. Sekä perheen, että ystävätkin.809264.jpg