Kuten blogihiljaisuudesta ehkä voipi jotain päätellä, olen viihtynyt töissä. Tekemistä piisaa ja tasaisesti olen tietotaitotasoni äärirajoilla. Työkaverit ovat onneksi mukavia, ei ilman niitä varmaan jaksaisikaan. (Ja kiitos työkavereiden... tänne blogiinkin ilmestyy säännöllisesti jotain). Vasen käsi välillä edelleen inahtaa vastalauseensa, mutta määrätietoisesti sitä treenaan niin eiköhän hiljene. Lonkka onkin mukavasti ollut jo pitkään aivan tyytyväinen.

Kiitos työkavereiden, koruja syntyy mutta ne harvoin majailevat minulla niin kauaa, että saisin niistä kunnon kuvia. Koittakaa kestää! Yritän panostaa siihen, ja myös korujen pakkaamista pitäisi harjoitella. Kun en jaksa kuvia käsitellä niiden liittäminen Helmettiinkin on jäänyt vähemmälle. Täytyisi muistaa.(Allaolevat korvikset kiitoksena ihanalle ihmiselle töissä, kun jaksaa opettaa ja ohjata hoitajaa uran alkuvaiheilla)

Nopat on ollut kiva ja raikas materiaali työskennellä ja erilaisia noppakoruja onkin syntynyt. Innolla odotan myös äidin minulle varaamaa nappikokoelmaa, sekä keväisen SHY:n (salainen helmiystävä) tuomia yllätyksiä ja haasteita. Omaa SHY:tani meinaankin kiusata koko kevät/kesäkauden. Minulla on loistavia suunnitelmia, sillä hän on toiminut minulle tukena ja turvana. Täytyy malttaa olla paljastamatta liikaa, tupla/triplahämäykset kehiin! Näiden tilauskorvisten jääpalat olenkin saanut aikaisemmista SHY:sta. Pidän aina uusista materiaaleista, vaikka aluksi jäävätkin monesti hautumaan, niin kyllä ne paikkansa löytävät.

Seuraavassa vielä pari esimerkkiä uusista kokeiluista materiaalien saralla. Ystäväni halusi plektroista korvikset, mutta niissähän ei luonnostaan ole reikää. Eikun toholla ja ruuvilla vaan sulattamaan. Opin senkin, että jos ruuvi on niin kuuma, että se sulattaa muovia, se on myös niin kuuma että se polttaa sormet... Ja vielä yksi kapussinkiinnityskokeilu.... puolikkaalla lukolla, ja poikaystävän autoliimalla. Hyvin toimii! :D