Joskus lapsena kun seurasin Tenavia, minullakin oli turvariepu, eli rätti jota kuljetin joka paikkaan. Riepu toi turvaa ja rauhoitti, toi itseluottamusta. Aikojen saatossa rätti vaihtui eriasteisiin pehmoleluihin, olipa minulla turvanallekin, pieni käteensopiva lelu (muistaakseeni mielikuvituksellisesti Pinkkinenänalle nimeltään). Pinkkinenän hukkuessa vesisängyn patjan alle, isäni joutui yötämyöten hakemaan kioskilta uutta nallea. Uudesta nallesta tulikin sitten Punanenä. (ja nyt viisaimmat arvaavat, tämän nallen nenä oli punainen). Ja voi sitä riemua Pinkkinenän siivouspäivänä löytyessä, kun minulla oli peräti KAKSI turvanallea.

Vuodet ovat menneet, mutta haen yhä turvaa rievuista. Sen huomasin alennusostoksilla Gina Tricot liikkeessä. Löysin nimittäin paidan ja tunikat jotka tarjoavat todellista turvaa. En välitä vaikka kyseiset vaatekappaleet löytyvät todennäköisimmin joka toisen naisen vaatekomerosta- persoonallisuutta varten minulla on korut. Tunika on täydellinen, harmaa ja peittää joulukinkkumahan sekä erilaiset turvapehmusteet, tuoden esiin kuitenkin jalat ja jättäen tilaa erilaisille ranne- sekä kaulakoruille. Myönnettäköön kyllä, että alennusostoilla lipsuin kyllä Tyylitaiturien väri ja muoto-ohjeista...mutta näitä vaatteita tulen käyttämään


 
Photobucket

Ja tämän villapaidan tyylisiä vaatteita olen käyttänyt viimeisen kymmenen vuotta. Farkkujen kanssa sopii täydellisesti. Ja ehkä yhdistettynä sodaliittiin ja granaatinpunaisiin kynsiin ;)

Photobucket

Sitten lukemaan. Uusimman Glamourin mukana tuli kirja. (Hieno homma, olen lomalla ja poden edelleen akuuttia kirjapulaa, sillä en viitsi lomalla kirjastoon). Saa nähdä minkälainen... Kertoo ilmeisesti jalkapalloilijoiden vaimoista ja tyttöystävistä (wags)

Photobucket