Nyt olen vapaa! Harjoittelu loppui ja koulun alkuun on kokonaiset kolme päivää! Niin ihanaa kun harjoittelussa olikin, on mukava että pitkästä aikaa on vapaata ja saa huokaista ihan itsekseen.

Nautinkin pienestä lomasta ihan täysillä. Aloitin jo aikaisemmin viikolla, tilaamalla China Glazen kynsilakat Draped in Velvet ja Afterglow. Afterglow päätyikin heti kynsiäni piristämään, ja mieltä piristämään hieman Batteryä (jaksan nauttia ja lueskella jo tänään, tiskatakin pitäis).

Nyt kyllä mielessä tietyllä tapaa haikeus. Harjoittelupaikassa oli oikein mukava olla, ja siellä oli ihania ihmisiä! He olivat koonneet pienen muistokassin minua ja tulevaa uraa ja valmistumistani ajatellen. Niistä tavaroista yritän saada kuvaa, jos ja kun saisin työpöytäni siistittyä. Mukava mennä kouluunkin kun muistilappu ja kynävarasto on täydennetty! (Jep, kyllä niitä tarvitaan... unohtelen asioita ja kynät menee korvisten vääntelyyn, ja osa putoaa eristyshuoneiden lattioille).

Harjoitteluni aikana opin hurjan paljon, ennenkaikkea itsestäni. Samoista asioista minulle nyt huomautettiin, ja minua kehoitettiin oppimaan kuin aikaisemmillakin harjoittelujaksoilla. Opin, että ne on asioita joita en tule opiskellessani koskaan oppimaan, vain tiedostamaan puutteeni. Taito tulee ajan kanssa. Se on hyvä, että puutteeni ovat arkuus, epävarmuus ja kömpelyys eivätkä esimerkiksi potilaiden huono kohtelu tai asenneongelmat. Omien mörköjeni kanssa ehdin painia ja varmuutta saada työskentelemällä, asenneongelma ei välttämättä korjaantuisi pitkänkään työuran aikana!

Nyt väliin vähän kuvia, (harjoitteluun liittyen... koettakaa kestää, toistan itseäni, olen vaan vieläkin niin haikeissa tunnelmissa). Minua pyydettiin menneellä viikolla keksimään jotain hoitajalle, joka jäi äitiyslomalle. Halusin keksiä jotain oikein ihanaa, sillä hoitaja oli innostava ja hän oli kadehdittavan innostunut ja taitava työssään. Hänen kanssaan keskustelin paljon.

Muistin kuitenkin, samaisella sekunnilla kun minulta kysyttiin lahjaideaa, että olin nähnyt jossain kivoja korututtiketjuja. Ja eikun hommiin. Sokokselle ostamaan tuttia (ensimmäistä kertaa elämässäni) pähkäilemään värejä, muotoja ja itse tuttia. Sitten kotiin ja hieman hopeaa ja kristallia kehiin ja:

Ovelaa oli, että opin myös että terveyskeskuskin voi toimia, koska yksi ihminen välittää ja tekee työnsä hyvin, ja se ihminen ei kaikesta huolimatta ole lääkäri ;). Tältä ihmiseltä opin myös, että jos kohdellaan kurjasti ja kiukutellaan aina se ratkaisu ei ole kirjava neliväriraivari, vaan joskus ystävällinen asenne saattaa toimia parhaiten.

Näin ja opin, että nainen on parhaimmillaan 50senä, täynnä elämäniloa ja varmuutta omasta itsestään. Paikkana oli kyllä kerrassaan mukava. Ja kuten äiti sanoo, että unohtelen asioita vain siksi koska haluan palata, ja minä taisin unohtaa sinne jugurttipurkin (onneksi en mitään tärkeämpää).

Loppuun vielä korvikset jotka menivät myös lahjaksi tuttiketjun seuraksi (harmi, etten muista keillä kaikillä niitä on ollut, että osaisin linkittää taidokkaampiin teoksiin), korvikset elämän suuresta arvoituksesta. Tyttö vai poika?