Välillä tulee niitä hetkiä, kun jumahtaa johonkin väriin tai asiaan. Minulla oli jumalaisen kauniita punaisia makeanvedenhelmiä, enkä voinut antaa Nerik- laatikon nielaista vaan olihan niistä keksittävä koru. En kuitenkaan ihan ole tyytyväinen tähän koruun, vaikka oikeassa valaistuksessa punainen näyttää hyvältä.

Vaijerikorujen tekeminen, kuten tämänkin käy todellakin työstä, sillä tilaamani vaijeri on vielä huonolaatuisempaa kuin yleensä ostamani. Ei tarvitse kuin suurinpiirtein aivastaa, ja vaijeri on mutkalla. Täytyykin haaveilla joskus kimppaan osallistumisesta (sinne menee rahaa, koska tilaan kaikkea muutakin), jotta saisin korkealaatuisempaa vaijeria joka pitäisi kauniisti muotonsa.

Täytyykin alkaa järjestelemään helmiä takaisin paikalleen. Liityin johonkin ruotsalaiseen kunnonkohotusmaililistaan ja niiden kunto-ohjelman jäljiltä minulla on jalat kuin kivuliasta, keitettyä spagettia. Joten kaikessa menee hetki jos toinenkin...

Mutta nyt siis koru, vanhoille muistoille jotka ei välttämättä ole aina niin hyviä. Ja tulevien toiveiden, haaveiden autuudelle, sille hetkelle ennenkuin todellisuus valkenee. Mv-helmiä,lasia,lucitea ja hopeaa.

Ps. Lohikäärmeet on sit nimetty, toinen on Äänekäs, ja sitten vedessä oleva on tietenkin muistaakseeni kirkkaassa,pysähtyneestä vedessä oleva jalosukuinen. Sininen muna onkin kahden aikuisen vauva... Olen jäänyt koukkuun