Tänään on romantikkoa hemmoteltu. Aluksi tulee ihana Johhny Deppin 50luvun elokuvaparodia, romanttinen tietenkin. Saa nauraa hulluille juonenkäänteille sekä ihailla Deppin poikamaista komeutta... Ja siitä seuraa dokumentti kaikkien aikojen hurmurista, Tauno Palosta. Siinä on kahden sukupolven, kahden maailman komistukset... Täytyy kyllä sanoa, että itse kyllä kallistun tämän vanhemman hurmurin puoleen, siinä löytyy sellaista charmia että jalathan siinä alta menee. Kun Palo pyytää neitoa tanssiin, laulaen kulkurin valssia ja vaikka mitä... Taidan kyllä vaan valitettavasti olla se suomifilmien paha nainen, tummahiuksinen kun olen. Kumman puolelle sinä kallistuisit vai löytyykö yllättäjää, mustaa hevosta?

Vanhat elokuvat ovat myös inspiroivia, aivan ihania vaatetyylejä, hulmuhelmoja. Aikaa jolloin naiset olivat naisia. Klassisia helmiä ja pitsiä. Aivan mahtavaa. Siinä silmä lepää. Vielä kun yhdistetään ruusuihin, shampanjaan ja suklaaseen, ja sopivassa käänteessä elokuvaa tehtyyn kosintaan niin romantikko on nenä ruudussa ja tippa linssissä.

Mutta asiaan. Pikaseen tehty muistutuskoru, pitäisi huomenna tulostella koulutöitä. Howliittia ja Swarowskin black diamond ab kristalleja, ja tutunoloinen riipus Kingstonin, pesty kerran jopa 60asteessa pyykin mukana...
Vastaavia koruja nähnyt helmetissä ainakin Sirulla.
Silly girl, pahoittelen taiteellista ja epäonnistunutta kuvaustapaa

Silly girl