Kotiutunut vaihteeksi helmien ja koneen ääreen. Vähän tuppaa pientä inspiraatiopulanpoikasta olemaan, vaihteeksi taas. Sitä kamppailee itsensä kanssa, tietäen pystyvänsä parempaan, vaan eipä se muusa ja inspiraatio ihan pakottamalla tule.  Havaitsin että olen helmetissä jo reilun vuoden ollut, ja reilu vuoden jo koruillut, eli ehkä nämä korut yksivuotiaan tuotoksiksi kävisivät. Juuri oppineet kävelemään.

Seuraavassa koru jota en ole tehnyt itse, jonka sain isoäidiltäni lahjaksi, sillä täytän parin viikon päästä 23. Koru on yhtä vanha kuin minäkin, todennäköisesti vanhempikin ja muisto isovanhempien Mallorcan matkalta. Tykkään todella!.

Photobucket

Sitten vielä jotain omatekemää. Nocturnal poetry (ompa vaikea kirjoittaa, voisi olla vaan Öinen runous. en tiedä mikä pakkomielle minulla on englanninkielisiin nimiin)
Tässä kesän shy'lta saamiani isoja sinisiä kiviä (muistini on aivan onneton). Ja larvikiittia. Tarkoituksenani olisi laittaa tämä sinisen kukkamekon kanssa huomisiin häihin ja edustaa hieman hullua taiteellista koruntekijää. Ainakin ensimmäinen kohta täyttyy.

Nocturnalpoetry

Lopuksi kiitän kommenttien kirjoittajia. Muumille haluan sanoa, että kirjoitan blogiani myös itselle päiväkirjana, merkkinä kehittymisestäni ja kirjoitan vaikka lukijoina olisivat vain uhatutkiristetytlahjotut ystäväni. Arvostan että ihmiset jaksavat käydä katsomassa ja antavat kommentteja, se auttaa minua kehittymään, sekä kirjoittamisessa ja bloginteossa, että korujen teossa. Samalla löydän tieni muiden ihmisten blogeja nuuskimaan. Mutta näyt täytyy öisen runouden myötä toivottaa hyvää yötä.