Siitä onkin aikaa kun olen viimeksi tarttunut pihteihin. Tuntuu välillä eliniältä. Katselen käsiäni, jotka ovat joskus innoissaan koruja vääntäneet, nyt toinen ei suostu yhteistyöhön kiltisti, kivuitta.  Päässä pyörii monet asiat, miten niitä kauniita koruja tehtiinkään?

En ole viimeaikoina edes käyttänyt paljoa koruja, rutiininomaisesti joskus jokin pääsee ylleni. Näitä taisin joskus käyttää...

Kaverini, joita en ole aikoihin nähny haluaa tulla kylään. Haluaa nähdä uusimmat, hienoimmat muodinmukaiset koruni. Kaivaisinkohan jotain laatikon pohjalta ja pyyhkisin pölyt...

Eilen sain kuitenkin muistutuksen harrastuksestani, olin nimittäin luvannut tehdä erään tilauskorun. Korun ohjeistus oli ihana, vaaleanpunaista tai -sinistä ja hopeaa, ja joskus olisin tarttunut ohjeistukseen innosta kiljuen, nyt tuntuu että sain aikaan vain haalean kuvajaisen jostakin.

Korussa hopeaa, maitolasia ja labradoriittia. Kesäinen taivas. Kuvaaminen tapahtuu tuossa säässä kyllä kuin sokkona, kameran ruutua ei juurikaan näe.

Voisi lähteä pihalle, inspiraatiota hakemaan, toivoa että jonain päivänä saisin kummatkin käteni.